Lempäälän pieneläinklinikka, marraskuu 2009
 Hätäkös tässä, hyvissä käsissä, tuumaa Onni-koira Katariina Hildenin tutkiessa. |
Lempäälän pieneläinklinikalle ehti juuri ennen minua hurmaava Onni-herra, joka rauhallisesti astuskeli kohti lääkärin vastaanottohuonetta. Eipäs sentään, kynnyksen lähestyessä Onni päättikin tehdä täyskäännöksen, loi isäntäänsä katseen, jonka avulla kertoi, että pidemmälle en nyt ajatellut tulla. Kilttinä koirana hän kuitenkin antoi isännän suostutella hänet peremmälle. Jaa ei mitään hätää, no ehkä minä sitten tulen, tuumasi Onni ja löntysteli sisään. Tulkitsin hänet berninpaimenkoiraksi (aivan, koiraihmiselle koira on todellakin hän). Anteeksi Onni, jos meni pieleen.
Lempäälän pieneläinklinikalla hoidetaan pääasiassa koiria, kissoja, kaneja ja marsuja. Onpa hoidettavana ollut afrikkalainen kääpiösiilikin, kertoo eläinlääkäri Katariina Hilden. Touko-kesäkuun vaihteesta asti toiminut klinikka on saavuttanut jo vankan jalansijan Lempäälässä. Asiakkaat ovat kiitelleet, kun eläinlääkärin palveluita, mukaan lukien leikkaukset ja muut toimenpiteet, ei enää tarvitse hakea kaukaa. Sijainti aivan Lempäälän ydinkeskustassa, bussipysäkin ja rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, on osoittautunut erinomaiseksi. Parkkipaikkojen puute hieman kiusaa, mutta se on keskustojen ongelma joka paikassa.
Päivystystapaukset hoidetaan edelleenkin kunnallisen eläinlääkärin vastaanotolla Vesilahdessa, sillä yhden eläinlääkärin ja yhden eläintenhoitajan voimin rahkeet eivät riitä päivystystapausten hoitamiseen. Tulevaisuudessa tarjontaa pyritään kuitenkin laajentamaan lisäämällä varustetasoa. Tavoitteena on hankkia röntgenlaitteisto. Hyvälaatuinen ultraäänilaite, jolla pystytään tekemään tutkimuksia vatsaontelon alueelle, klinikalla jo onkin. Vaikka asiakaskuntaa on jo saatu mukavasti, kilpailu on kuitenkin melko kovaa. Uusia klinikoita syntyy koko ajan. Tällä hetkellä lähimmät klinikat löytyvät Pirkkalasta, Peltolammilta, Hervannasta ja Toijalasta sekä Valkeakoskelta.
 Lempäälän pieneläinklinikalla pystytään tekemään mm. pehmytosakirurgiaa. |
Lemmikkeihin satsataan
Katariina Hilden tietää, että lemmikkieläimiin satsataan nyt enemmän kuin ennen. Häntä ilahduttaa mm. se, että myös maatiaiskissoja hoidetaan hyvin. Suurimmalle osalle lemmikki on samanarvoinen perheenjäsen ihmisten kanssa ja lemmikkiä hoidetaan sen mukaisesti. Katariina Hilden nostaa kuitenkin esiin eläinsuojelunäkökohdat. Vaikka eläimille on mahdollista tehdä hyvinkin pitkälle meneviä toimenpiteitä isoilla klinikoilla ja etenkin Yliopistollisessa eläinsairaalassa, on mietittävä halutaanko tehdä suuria, mahdollisesti kipua tuottavia toimenpiteitä jos lemmikin odotettava elinikä on lyhyt.
Lempäälän pieneläinklinikalla pystytään tekemään perustoimenpiteitä. Täällä otetaan verinäytteitä, joista osa tehdään itse, osa lähetetään eläinlaboratorioon. Varustukseen kuuluu myös happigeneraattorilla ja inhalaationarkoosilla varustettu leikkaussali, jossa pystytään tekemään pehmytosakirurgiaa ja perushammashuoltoa, kuten maitohampaidenpoistoja ja hammaskivenpoistoa ultraäänihammaskivenpoistolaitteella.
 Mukavien asiakkaiden kanssa on hyvä toimia. |
Lempäälässä mukava toimia
Jo tämän vajaan puolen vuoden toimintajakson aikana Katariina Hilden on huomannut, että Lempäälässä on ollut kiva tehdä töitä. Asiakkaat ovat olleet mukavia ja ystävällisiä ja tuntuu, että heillä on melko matala kynnys ottaa yhteyttä, jos jokin asia askarruttaa mieltä. Tästä Hilden iloitsee, sillä hyvä kommunikaatio edesauttaa hyvään lopputulokseen pääsemistä.
 "Eiks tää nyt jo riitä", tuumaa Onni. |
Energiaa perheestä
Katariina rentoutuu lasten kanssa puuhatessa. Puuhaa järjestävät 7 ja 3 vuotiaat pojat ja kymmenkuinen tyttö. Kesällä hoidetaan koko perheen voimin puutarhaa ja talvella Katariinan löytää usein soutuspinnigistä.
Nyt Onnikin pääsee jo lähtemään kotiin, paitsi että vielä aulassa Onnin isäntä muistaa yhden tarkastettavan asian ja Onni suostuu vielä kerran tutkittavaksi. Ainoastaan kerran kun lääkärin kädet osuvat kipeään kohtaan, Onni kertoo katseella, että nyt saisi jo lopettaa, kiitos! Mutta sitten Onni huomaa kameran kanssa hääräävän tädin ja käy tarkistamassa, irtoaisiko yhtään rapsutusta. No, tottahan toki, ja lepertelyt kaupanpäälle!
(Pieneläinklinikalla vieraili Päivi Nahkola)
